Pimeän talven jälkeen lisääntyvä valo huumaa varmaan useimpia meistä. Lunta on riittänyt, ja pohjoisen ihmisenä olen saanut nauttia oikein vanhanaikaisesta kunnon talvesta. Pakkaset olivat kuin ennen vanhaan kovia ja sitten tuli taas lunta. Pakkasten aikana ei aina voinut ulos laittautua, joten sisäpuuhat antoivat sisätöä elämään. Neuloin lapasia ja sukkia lapsenlapsille, kävin tilkkutyöryhmässä, jossa en juurikaan saanut mitään aikaan, mutta sainpahan ihailla taitavien leidien upeita töitä. Kävin Tampereella Tilkkupäivillä jossa oli paljon nähtävää ja kuultavaa ja koko reissu tilkkuystävien kanssa oli hauska. On vähän matkailtu kotimaassa kylpylöissä ukkokullan kanssa. Ja olen päässyt eläkkeelle! Helmikuun  alusta olen virallisesti eläkeläinen ja pikkuhiljaa alkaa tuntua todelta, että enää ei tarvitse aamulla lähteä. Varsinkin sunnuntai-iltana tuntuu ihanalta, että huomenna ei tarvi lähteä aamulla mihinkään. Tuntuu hyvältä!

Todellakin on syksyistä, pilvisenä päivänä on niin pimeää ja hämärää, että sisällä tarvitsee lisävaloa! Ja vastahan sitä paistateltiin auringon valossa yötä päivää. Nyt on syksytouhut touhuttu, hirvet on kaadettu ja ovat pakasteessa, kaikissa mahdollisissa muodoissa ja potut kuopassa ja akat pirtissä. Jouluaikaa odotellaan. Omalla kohdalla joulussa ihaninta on katsoa pienten ihmetystä ja iloa, vanhempi lapsenlapsi muistaa viime joululta asioita, mutta nuoremmalle ei jäänyt muistikuvia, hän oli vasta n. 2 kk. Omat aikuiset lapset ovat aina leikissä mukana ja parasta onkin iloinen ja mutkaton yhdessäolo. Riemuitsen siitä, että itse ainoaksi lapseksi jääneenä olen saanut antaa elämän kolmelle omalle pienokaiselle. Ja nyt pitkän odottelun jälkeen meillä on kaksi ihanaa lastenlasta, joita saamme käydä hoitamassa ja hellimässä. Onneksi he asuvatkin hyvin lähellä.  Koko elämämme muuttui, kun pääsimme papaksi ja mummoksi noin kolme vuotta sitten, ja viime syksynä saimme toisen ihanuuden jonka kasvua saamme seurata. Yritämme olla äidin ja isän apuna kun he sitä tarvitsevat.